Sana singahti ääneen hierontapöydän pääaukosta lattialle täyttäen nopeasti hierontapisteen tilan. Hiljaisuuden tipahtaessa lattialle Janne totesi, että ”tuohan on hyvä idea. Itse asiassa hemmetin hyvä idea. Tuo täytyy tehdä”. Toisin kun usein hyvän idean lennellessä ilmoille, asiaa ei jätettykään sikseen vaan asioiden eteenpäin saattamisen lepokitka todella voitettiin. Nimi rekisteröitiin jo seuraavana päivänä. Mikään ei ollut maailmassa ja markkinataloudessa enää entisellään.

Nimi aiheutti paineen tehdä housuista todella hyvät sekä muotoilultaan että materiaaliltaan. Housuihin haluttiin luoda uusi tyyli, mitä muilla ei ole – vähän kuin ateria aamiaisen ja brunssin välissä. Etumukseen lisätilavuutta, erilaiset leikkaukset tarkoituksenaan hankaavien saumojen totaalinen poistaminen sekä värikkyys ja tyylikkyys sopivassa suhteessa yhdistettynä arjen säälliseen ja viikonlopun säälimättömään hedonismiin. Tunne, joka kumpuaa siitä hävyttömän mukavasta fiiliksestä, jota vain kaikkein paras alusvaatemateriaali voi isoa vasten vain antaa (anteeksi freudilainen lipsahdus, tarkoitimme ihoa!).

Aloitimme liikesarjat. Otimme Elinaan yhteyttä ja hänen kanssaan ryhdyttiin hommiin. Maalasimme sanallisesti ilmaan mitä haemme, mikä on missiomme. Sanoimme, että haluamme housujen kuullostavan kuin parhaalta Mozartin sinfonialta: iloiselta, kevyeltä ja melodian voisi tarvittaessa viheltää. Elina ryhtyi hommiin.

Elina mietti materiaalia ja muotoilua. Materiaaliksi haluttiin todella mukava kangas, koska se tulee ihoa (nyt meni oikein kirj.huom.) vasten. Päädyimme bambuelastiiniin. Muotoilussa haettiin ideaa jopa keskiajalta. Kuninkaallisesta maustamme kertokoon kalukukkaron muotojen siirtäminen nykyaikaan.

Alkuun oli tarkoitus tehdä vain yksi malli. Suunnitelma ei ihan onnistunut. Housuversioita tuli alkuun kaksi mallia, puolipitkä ja normaali, joiden välistä emme osanneet valita, kumman ottaisimme tuotantoon. Siksi teimme molemmat mallit.

Aikaa meni puolitoista vuotta ennen kuin tuote saatiin sanallisesta idesta kankaanpalaksi ja sellaisiksi kalsareiksi, mistä itse pidimme. Vasta tämän jälkeen puimme itse ensimmäiset hyväksyttävät housuversiot jalkaamme.

Ja hyvältä tuntui. Havaitsimme ihailevamme itseämme kotona työpäivän päätteeksi kokovartalopeilistä vatsaa sisään vetäen. Tutkimme kaupungilla kävellessämme vaivihkaa miten takamuksemme peilautui näyteikkunasta, työnsimme käsiämme aamuruuhkaisessa bussissa päällyshousujen sisään varmistaaksemme, että olemme todella pukeneet nämä jalkaan. Koekäytimme näitä niin, että lopulta ne oli osa meitä ja meidän identiteettiämme. Näistä housuista tuli kahdella sanalla sanoen h…n hyvät!

Joten ei ole kohtuutonta sanoa, että onnistuimme.

Lupaamme siis, että seisomme housujemme takana ja jopa niissä.